Anderssén sai omien sanojensa mukaan innoituksen Hemmerin näytelmän Med ödet ombord sävellystyöhön nähdessään näytelmän Svenska Teaterissa Helsingissä 1920-luvun jälkipuolella. Varsinaiseen sävellystyöhön ryhtymistä säveltäjä sai kuitenkin odotella vielä muutamia vuosia.

Med ödet ombord otettiin Turun teatterin ohjelmistoon vuoden 1929 maaliskuulle, ja tämä tarjosi viimein Anderssénille tilaisuuden pukea toivomansa teos musiikin muotoon. Pääosissa tuolloisissa esityksissä esiintyivät Oscar Tengström (kapteeni), Eja Tengström (Elise) ja Per Hjern (Edgar). Sivuosissa näyttelivät Rafaël Stenius (upseeri), Thure Wahlroos (perämies) ja Paul Ehnberg (laivapoika). Läpisäveltämisen sijaan Anderssén valitsi laatia musiikin vain näytelmän alku- ja jälkinäytöksiin. Näiden lisäksi teoksen avaa lyhykäinen, myrskyisätunnelmainen orkesterijohdanto. Musiikin esitti Åbo Stadsorkester säveltäjän johdolla.

Anderssénin musiikki keräsi laajasti kehuja sen hienotunteisuuden ja tunnelmarikkaan luonteensa puolesta. Sen kuvailtiin sopineen jopa niin loistavasti alku- ja jälkinäytösten tunnelman yhteyteen, että näytelmää ei olisi voinut edes kuvitella esitettävän ilman sitä. Myös Hemmerin kerrotaan olleen erittäin tyytyväinen Anderssénin musiikkitoteutukseen. Näytelmä oli tehnyt suuren vaikutuksen yleisöönsä, ja kirjallisuus- sekä teatteripiireissä pidettiin merkkitapauksena sitä, että tämä ruotsalaisen, tunnustetun kirjailijan näytelmä oli vihdoin päässyt täysiin oikeuksiinsa.

Mitkä ovat olleet syynä siihen, että Anderssén päätti orkestroida ainoastaan alku- ja jälkinäytökset, vieläpä melodramaattisin keinoin? Melodraama tyylimuotona on tietenkin ilmeisen luonteva esitysmuoto teatterinäyttelijöille, eikä esiintyjiltä näin ollen vaadittu lauluosuuksien hallitsemista. Kenties ajanpuute esti Anderssénia paneutumasta sävellystyöhön niin, että hänen olisi ollut mahdollista luonnehtia musiikkia näytelmän varsinaisten näytösten kohtauksia varten. Tähän viittaa nimimerkin "Mr Parkett" ensiesitystä edeltävänä päivänä ilmestynyt kolumni, jossa mainitaan Anderssénin antaneen viimeiset silaukset musiikilleen vasta aivan ensiesityksen kynnyksellä.

Eräs haastattelu, jossa säveltäjä kuvailee näytelmämusiikin syntyprosessia, ilmestyi lehdistössä näytelmän esitysajankohdan aikoihin. Anderssén myöntää siinä suunnitelleensa teosta alun perinkin oopperan muotoon. Hän tunnustaa haastattelussa myös ne suuret haasteet, mitä melodramaattisen kappaleen säveltämiseen liittyy. Hänen mukaansa säveltäjän on tässä tyylimuodossa helppo sortua tunnelmamaalailemaan sen kustannuksella, että musiikista jäisi puuttumaan tarvittava itsenäinen ja yhtenäinen, musiikillisten ideoiden jatkumo.

Anderssénin ensimmäinen sävellystyö tämän näytelmän parissa vuonna 1929 ei jäänyt hänen viimeisekseen. Kun hän vasta pari vuotta myöhemmin täydensi musiikkiaan oopperamuotoon, ensi- ja jälkinäytöksiin jo sävelletty musiikki sai säilyä sellaisenaan. Näytelmämusiikin orkesterijohdantona toiminut kappale tosin karsiutui oopperaversiosta pois.